Myyjä on työyhteisön tehomies ja ykkösnyrkki!

Mikään yritys ei toimi ilman myynti- ja markkinointipanostuksia. Mikään tuote tai palvelu ei siirry bisnekseksi ilman myyntiä. Jos tämän hetken palveluyhteiskunnan yrityksistä poistettaisiin myyntimiehet, ei tuskin mikään yritys säilyisi kannattavana kovinkaan pitkään.

Myyntimiehet mielletään usein "reppureiksi", jotka kaupustelevat tuotteita ovelta ovelle ja kiertävät Suomea Ivalosta Hankoon tai ulkomaita New Yorkista Moskovaan. Jos ei aina kaupparatsuiksi, niin vähintäänkin sliipatuiksi perusteettomia katteita lupaaviksi ketuiksi, jotka poistuvat taka-alalle, kun asiakkaalla tulee tarve reklamoida tuotteesta tai palvelusta. Mutta onko todella näin?

Jos asiaa lähdetäänkin miettimään myyntimiehen näkökulmasta, niin päädymmekin eri lopputulemaan. Myyntimiehen työpanos on äärettömän selkeästi mitattavissa; paljonko viivan alle jää euroja. Tätä kautta myyntimiehen työpanos on kaikille esillä jatkuvasti ja koko ajan. Hyvin monessa työssä näin ei ole. Myyntimiehen on tahkottava tulosta samaan malliin kuin jääkiekkojoukkueen maalintekijän. Tulos tai ulos! Myyntimiehen on osattava hallita tunteet myös silloinkin, kun asiakas "negailee". Myyntimies on omien ja muiden tunteiden tulkki samaan tapaan kuin tangokuninkaalliset. Lisäksi yhä useampi myyjä vastaa nykyään tuotteen tai palvelun toimitusprosessista aina jälkimarkkinointiin asti, jolloin kuvaan astuu organisatoriset taidot. Ja mikä tärkeintä. Myyntimies tuo rahan taloon.

Arvostetaanko myyntimiehiä sitten ylipäänsä ollenkaan? Arvostetaan ainakin liike-elämässä. Monet yritykset maksavat suurimpia bonuksia juuri parhaille myyjilleen, ja osoittavat näin rahallisella kompensaatiolla sen mistä yleensä ei puhuta. Yhteiskunnallinen statusarvo ei myyjällä ole vielä kovinkaan korkealla, mutta eiköhän Suomessakin aleta ymmärtämään taantumien kautta myyjien tärkeys. Sukujuhlissa ja muissa illanviettotilaisuuksissa on vielä hienompaa olla lääkäri, juristi tai diplomi-insinööri kuin myyjä, mutta kaikki, jotka tahkoavat kannattavaa bisnestä tietävät sisällään, kuka sitä kultaista kypärää kantaa.

-J.R.

Lama, taantuma vai mitä ihmettä?

Maailmantalouden normaalia nopeammat heilahtelut tuntuvat hämäävän myös ekonomisteja, mediasta puhumattakaan. Kovin on ristiriitaista informaatiota eri lähteissä siitä, miten talous tulee käyttäytymään lähitulevaisuudessa. Ihmekös tuo, viime aikoina on tullut sen luokan pommeja ns. puun takaa, ettei edes Nostradamus osaisi tänä päivänä ennakoida kovinkaan kauas tulevaisuuteen.

Kotimaisessa kontekstissa en itse uskoisi vielä lamaan, vaikka matalalentoa lienee ensi vuonnakin odotettavissa. Tai no ainakin talouden kova nousu taantuu, kuten oli pakko jossain vaiheessa käydäkin. Myönnettävä on, että mieltä ei juuri ylennä se, että lähes päivittäin eri puolilla Suomea törmää uusiin YT-neuvotteluihin. Signaaleja antaa myös asuntokaupan radikaali hidastuminen. Sen sijaan liike-elämän palveluihin tämä ei toistaiseksi ole juuri heijastunut.

Niin tai näin, kuten ekonomistit kansaa ohjeistavat: "Keep on spending!" Ja joulun alla suomalaiset varmasti tätä neuvoa myös noudattavat.

-A.K.

Henkinen kantti?

Eilen tapahtui jotain suomalaiselle urheilulle harvinaista. "Pikku-huuhkajat" eli Suomen alle kaksikymppisten futismaajoukkue pelasi veitsi kurkulla pääsystä EM-kisoihin. Ensimmäinen osaottelu päättyi 2-1 Itävallalle, joten suomelta vaadittiin kotivoittoa, jotta tiketti Ruotsin EM-mittelöihin realisoituisi. Vielä reilut kymmenen minuuttia ennen ottelua kotijoukkue oli maalin tappiolla, joten pelkkä jatkoajalle pääsy edellytti kahden maalin tekemistä. Suomalaisen palloilun traditio olisi edellyttänyt, että Suomi yrittää näennäisesti loppuun asti, muttei saa mitään todellista aikaiseksi. Tällä kertaa nuoret kuitenkin olivat päättäneet muuttaa historiankirjoitusta. Kaksi maalia viimeiselle kympille ja matsi jatkoajalle. Myös jatkoaikaa Suomi vei selvästi, mutta jäätyminen ratkaisupaikoissa vei ottelun aina pilkkukisaan saakka. Viimeistään tässä vaiheessa suomalaisten olisi odottanut jäätyvän, mutta vielä mitä! Veskari napsii parit kopit tärisevien vastustajien edessä ja jokainen Suomen ampuja pistää pallon vuorenvarmasti pussiin. Ja Suomi siis kisoihin, Itävallan kuivaillessa kyyneliään.

Eilinen ottelu voisi heijastella isompaakin kuvaa kansakunnan luonteessa tapahtuvista muutoksista. Olisiko turha nöyristely viimein jäämässä taka-alalle ja terve itsetunto nostamassa päätään? Oma osansa tähän varmasti on myös kulttuurien sekoittumisella, sillä nuorten maajoukkueessakin pelaa paljon maahanmuuttajien lapsia. Ehkäpä heitä ei paina Suomi-urheilun traumat, ja tiukassakin paikassa onnistuminen on helpompaa. Riemastuttavaa oli lukea suomalaisvahdin huulilta nuoren miehen alkukantainen huuto: "V*ittu mä oon paras!", hänen torjuttuaan näyttävästi Itävallan ensimmäisen rankkarin. Tätä lisää!

Skeptikko voi tietysti sanoa, että ainoa syy suomalaisten voittoon olisi itävaltalaisten vielä traumaattisempi urheiluhistoria. Tähän en ota kantaa, ainakaan tällä kertaa :D

-A.K.

Media- minne menet?

Blogin avausviikko ei juuri yhteiskunnallisella tasolla positiivisia keskustelunaiheita antanut. InnoSalesilla pyyhkii hyvin, vaikka maailmantalous jatkaa alamäkeään ja Euribor keikkuu korkeammalla kuin koskaan Euro-talouden aikana. Huomattavasti tätä koskettavampi tapahtuma oli suomalaisnäkökulmasta Kauhajoen koulusurma. Hullun hullu maailma.

Kaksi edellisviikot Suomea on puhuttanut kaksi hyvinkin erilaista ilmiötä- ainakin yksi yhteinen nimittäjä tosin löytyy. Myös kotimaisen median rooliksi näyttäisi viime vuosina muotoutunut skandaalihakuisuus ja mässäily. Globaalistahan tässä ei ole mitään ihmeellistä, mutta mutu-tuntumalta väittäisin, että vielä vuosikymmen sitten suomalaislehdistö veti neutraalimpaa linjaa uutisoinnissaan. Nyt vallalla oleva trendi lienee saanut vaikutteita brittilehdistöstä, jolla on tapana ollut vetää uutisointiaan härskisti yli- ihan tarkoituksella. Tarkoitus ei ole kuitenkaan moralisoida suuntaan tai toiseenkaan. Keskustelun voisi aina viedä ylemmälle tasolle, julkisuuskeskeiseen maailmankuvaan ja sen yhteyteen Kauhajoen ja Jokelan tragedioihin. Tämä keskustelu käydään kuitenkin jossain muualla kuin tässä blogissa.

Olkoon loppukaneetti kliseisesti seuraava: "Maailma muuttuu, niin myös media. Sånt är livet."

-A.K.

InnoSalesin Blogi näki vihdoin päivänvalon!

Dear Friends, Time has finally come. Näillä juhlallisilla latteuksilla avataan InnoSales Oy:n oma blogi, jonne on tarkoitus koota yrityksen henkilöstön ajatuksia niin myynnistä, markkinoinnista kuin elämästä yleensäkin.

Luvassa siis lisää latteuksia, mutta myös tajunnanräjäyttävää eeposta. Ihan vain fiiliksestä riippuen. Arvoisa ystävä, pysy siis kanavalla.