keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Myyjä on työyhteisön tehomies ja ykkösnyrkki!

Mikään yritys ei toimi ilman myynti- ja markkinointipanostuksia. Mikään tuote tai palvelu ei siirry bisnekseksi ilman myyntiä. Jos tämän hetken palveluyhteiskunnan yrityksistä poistettaisiin myyntimiehet, ei tuskin mikään yritys säilyisi kannattavana kovinkaan pitkään.

Myyntimiehet mielletään usein "reppureiksi", jotka kaupustelevat tuotteita ovelta ovelle ja kiertävät Suomea Ivalosta Hankoon tai ulkomaita New Yorkista Moskovaan. Jos ei aina kaupparatsuiksi, niin vähintäänkin sliipatuiksi perusteettomia katteita lupaaviksi ketuiksi, jotka poistuvat taka-alalle, kun asiakkaalla tulee tarve reklamoida tuotteesta tai palvelusta. Mutta onko todella näin?

Jos asiaa lähdetäänkin miettimään myyntimiehen näkökulmasta, niin päädymmekin eri lopputulemaan. Myyntimiehen työpanos on äärettömän selkeästi mitattavissa; paljonko viivan alle jää euroja. Tätä kautta myyntimiehen työpanos on kaikille esillä jatkuvasti ja koko ajan. Hyvin monessa työssä näin ei ole. Myyntimiehen on tahkottava tulosta samaan malliin kuin jääkiekkojoukkueen maalintekijän. Tulos tai ulos! Myyntimiehen on osattava hallita tunteet myös silloinkin, kun asiakas "negailee". Myyntimies on omien ja muiden tunteiden tulkki samaan tapaan kuin tangokuninkaalliset. Lisäksi yhä useampi myyjä vastaa nykyään tuotteen tai palvelun toimitusprosessista aina jälkimarkkinointiin asti, jolloin kuvaan astuu organisatoriset taidot. Ja mikä tärkeintä. Myyntimies tuo rahan taloon.

Arvostetaanko myyntimiehiä sitten ylipäänsä ollenkaan? Arvostetaan ainakin liike-elämässä. Monet yritykset maksavat suurimpia bonuksia juuri parhaille myyjilleen, ja osoittavat näin rahallisella kompensaatiolla sen mistä yleensä ei puhuta. Yhteiskunnallinen statusarvo ei myyjällä ole vielä kovinkaan korkealla, mutta eiköhän Suomessakin aleta ymmärtämään taantumien kautta myyjien tärkeys. Sukujuhlissa ja muissa illanviettotilaisuuksissa on vielä hienompaa olla lääkäri, juristi tai diplomi-insinööri kuin myyjä, mutta kaikki, jotka tahkoavat kannattavaa bisnestä tietävät sisällään, kuka sitä kultaista kypärää kantaa.

-J.R.

maanantai 1. joulukuuta 2008

Lama, taantuma vai mitä ihmettä?

Maailmantalouden normaalia nopeammat heilahtelut tuntuvat hämäävän myös ekonomisteja, mediasta puhumattakaan. Kovin on ristiriitaista informaatiota eri lähteissä siitä, miten talous tulee käyttäytymään lähitulevaisuudessa. Ihmekös tuo, viime aikoina on tullut sen luokan pommeja ns. puun takaa, ettei edes Nostradamus osaisi tänä päivänä ennakoida kovinkaan kauas tulevaisuuteen.

Kotimaisessa kontekstissa en itse uskoisi vielä lamaan, vaikka matalalentoa lienee ensi vuonnakin odotettavissa. Tai no ainakin talouden kova nousu taantuu, kuten oli pakko jossain vaiheessa käydäkin. Myönnettävä on, että mieltä ei juuri ylennä se, että lähes päivittäin eri puolilla Suomea törmää uusiin YT-neuvotteluihin. Signaaleja antaa myös asuntokaupan radikaali hidastuminen. Sen sijaan liike-elämän palveluihin tämä ei toistaiseksi ole juuri heijastunut.

Niin tai näin, kuten ekonomistit kansaa ohjeistavat: "Keep on spending!" Ja joulun alla suomalaiset varmasti tätä neuvoa myös noudattavat.

-A.K.